kuva:http://static.nme.com/images/gallery/sidandnancybyRM9E6473_222.jpg

Alkuperäinen teos nimeltään: and i´dont want to love this life, suomennettu versio nimeltään Nancy. Kirja on alunperin kirjoitettu vuonna 1983. Kirjoittaja on Nancyn äiti Deporah Spungen, hän kuvaa kirjassa tositarinan tyttärensä elämästä, ajasta jolloin skitsofreniasta ei vielä tiedetty mitään. Kuuluisuuteen Nancy nousi Sid Vicousin tyttöystänä. Sid soitti bassoa Sex Pistols bändissä.

Ote kirjasta: "Ryömin puhelimeen ja soitin psyaktrille kotiin. Katkonaisella äänellä kerroin mitä oli tapahtunut. Hän saattoi tuskin kuulla puhettani, kun Nancy kirkui taustalla. - Lukitkaa hänet jonnekin, lääkäri neuvoi. - Lukitkaa hänet jonnenkin, jossa hän ei voi loukata itseään ja jossa hän voi purkaa kaiken kiukun itsestään. - meillä ei voi lukita yhtään huonetta ulkoapäin, minä selitin. -Mitä? -Jotakin, jota hän voi hakata. -Ei, hän on hakannut vain minua. -Entä kellari? Onko siellä mitään, jolla hän voisi satuttaa itsesnsä? - Ei, ei taida olla. - Viekää hänet sitten sinne. Ja soittakaa minulle kun hän on rauhoittunut. Frank riuhtoi potkivan ja kirkuvan Nancyn jaloilleen ja laahasi Hänet keittiöön. Hän vei Nancyn puoleenväliin kellarin portaita, päästi irti, juoksi portaat ylös ja lukitsi oven. Me seisoimme keittiössä tuijottaen kellarin ovea ja odottaen, mitä tapahtuisi. Nancy ryntäsi portaat ylös ja alkoi hakata ovea nyrkeillään. - Päästäkää minut pois täältä, senkin paskiaiset! hän kirkui oven takaa. - Älkää tehkö minille tälläistä, senkin vittumaiset ihmiset! Päästäkää minut pois! Hän hakkasi ja potki ovea. Hän alkoi hyökkäillä sitä päin olka edellä. Ovi jo notkui hänen painoaan vasten ja minä pelkäsin, että se murtuisi. Nancy lakkasi yrittämästä ovea auki. Hän juoksi kirkuen kellarin portaat alas ja alkoi avata kaapinovia. Hän veti alas kaikki pahvilaatikot ja matkalaukut ja puutarhan huonekalut ja sotki kaikki lattiaan. Hän rikkoi huonekalut ja lamput, hajotti matkalaukut, raastoi talvivaatteemme riekaleiksi, repi laatikot palasiksi. Hän tuhosi koko kellari. Hävitystä kesti kaksi tuntia. Välillä hän vain juoksi portaat ylös heittäytyäkseen ove vasten ja palsi sitten taas alas. Sitten kellariin tuli hiljaista. Avasimme oven varovaisesti ja hiivimme alakertaan. Nancy lojui rojukasassa uupuneena. Hän haukkoi henkeä ruumis vapisten. Frank kantoi hänet huoneeseen ja pani vuoteeseen."

Sidin runo Nancysta:
Nancy,
Sinä olit minun pikku tyttöni
Ja kerroit minulle kaikki pelkosi
Oli onni pitää sinua sylissä
Ja suudella pois kyyneleet.
Nyt olet poissa, tuska vain jäi.
En mahda sille mitään.
En halua tätä elämää
Kun en voi elää sitä sinulle
Ihanalle pikku tytölleni.
Rakkautemme ei kuole koskaan.